Elinkeino-osuuskunnalla tarkoitamme osuuskuntaa, joka tarjoaa jäsenilleen toimeentulon pohjan ja pyörii jäsenten talkootyöllä. Osuuskunnan jokainen jäsen on tasa-arvoinen omistaja yhtiössä. Koto-yhteisö pyrkii luomaan Elokoto-osuuskunnasta toimivan elinkeino-osuuskunnan.
Elinkeino-osuuskunnan tarkoituksena on tarjota jäsenilleen vaatimaton toimeentulon pohja, ruoka pöytään ja katto pään päälle. Toimeentulo tarjotaan osuuskunnan jäsenille vastikkeettomasti ja osuuskunnan taloutta pyöritetään jäsenten talkoiden avulla. Elinkeino-osuuskunnan jäsenenä perustoimeentulo ei siis vaadi rahallista maksukykyä vaan osallistumista osuuskunnan yhteiseen työhön. Ideaalissa tilanteessa osuuskuntatalkoiden vaatima aika ei ole esteenä täysipäiväiselle palkkatyölle. Toimiva elinkeino-osuuskunta tarjoaa mahdollisuuden irrottaa ihmisen perustoimeentulon turva hänen ammatillisesta toiminnastaan.
Elinkeino-osuuskunnan rakenteen tavoite on mahdollistaa jokaiselle vastuun otto omasta toimeentulostaan, riippumatta ammatillisesta menestyksestä. Elinkeino-osuuskunnan toiminnan kautta jokaisella olisi oikeus työskennellä oman toimeentulonsa eteen. Perustoimeentulon turvin elinkeino-osuuskunnan jäsenyys tarjoaisi todellisen mahdollisuuden kokeilla uutta ja ottaa riskejä. Elinkeino-osuuskunnan jäsenet eivät olisi pakotettuja huonoihin palkkatöihin, vaan voisivat etsiä taikka luoda sellaista työtä, joka on merkityksellistä ja tuottavaa. Elinkeino-osuuskunnan jäsenyys voisi tarjota jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden vapauttaa oma potentiaalinsa. Mikäli henkilölle riittää vaatimaton perustoimeentulo, olisi elinkeino-osuuskunnan jäsenyyden myötä täysi vapaus toteuttaa itseään tieteen, taiteen ja kulttuurin parissa. Lisäksi osuuskunta tarjoaisi kaikille jäsenilleen yhteisön, johon kuulua.
Elinkeino-osuuskunta tarvitsee toimiakseen asuinhuoneistoja sekä liiketoimintaa tai muuta mahdollisuutta työhön. Suomi on täynnä käyttökelpoisia kiinteistöjä, joiden rahallinen arvo on matala niiden sijainnin vuoksi. Tällaiset kiinteistöt tarjoavat mahdollisuuden elinkeino-osuuskunnan perustamiseen. Tällä ajanhetkellä osuuskunnan liiketoiminta ja työn tarjonta ovat keskeisimmät avoimet kysymykset toimivan elinkeino-osuuskunnan rakentamiseksi. Kun ratkaisee nämä toistaiseksi avoimet kysymykset jollakin tavalla, voidaan elinkeino-osuuskunnan konseptia todella testata käytännössä.
Elinkeino-osuuskunnan tarjoamaa työtä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Työn olisi hyvä olla käyttöarvoon perustuvalta ja vakaalta toimialalta. Tällöin osuuskunnan toiminta ja sitä kautta jäsenten toimeentulo ei ole niin altis suhdanneheittelyille tai muille trendeille. Työn tulisi olla myös muodoltaan replikoitavaa ja sellaista ettei se vaadi merkittäviä erityistaitoja. Tällöin kuka tahansa voi liittyä elinkeino-osuuskunnan jäseneksi ja elinkeino-osuuskuntia voidaan perustaa helpommin uusia. Sopivan yhteisön löytyessä voisi olla helpompaa perustaa ammatillinen elinkeino-osuuskunta, esimerkiksi sellainen, jossa jokainen jäsen on ohjelmistokehittäjä. Tällainen elinkeino-osuuskunta toimisi kuitenkin vain oman ammattiryhmän sisällä. Koto-yhteisössä pyritään luomaan yleisluontoista toistettavissa olevaa toimintamallia elinkeino-osuuskunnalle.
Elinkeino-osuuskunnan talkootyö voisi liittyä osuuskunnan tarjoamaan toimeentuloon, eli se pyörisi elintarvike-, rakennus ja energia-aloilla. Tällöin useampi elinkeino-osuuskunta voisi muodostaa yhteisen organisaation tarjoamaan perushyödykkeitä itselleen.
Elinkeino-osuuskunnan työ voisi olla talkootyötä toisille liiketoimintaa harjoittaville taholle taikka omaa liiketoimintaa. Esimerkiksi maanviljelyyn liittyen osuuskunta voisi harjoittaa omaa viljelyä jäsenten työllä. Tällöin sato voisi tulla suoraan osuuskunnan jäsenten käyttöön kuten ruokaosuuskunnissa. Osa sadosta voitaisiin myydä muiden elintarvikkeiden hankkimista varten. Toisena vaihtoehtona viljelyn saralla voisi olla sopimus, että elinkeino-osuuskunnan jäsenet menevät talkoilemaan jonkin toisen tahon viljelyksille esimerkiksi auttamaan kylvössä tai sadonkorjuussa, ja vastikkeeksi osuuskunta saisi pienen osuuden sadosta. Toimivassa elinkeino-osuuskunnassa olisi todennäköisesti monenlaista talkootyötä, osa suoraan osuuskunnan tarpeisiin tuottamaan elintarvikkeita tai ylläpitämään asuinkiinteistöä, ja toinen osa keräämään rahaa osuuskunnalle veroihin ja sellaisiin hankintoihin, joita ei kannata tuottaa itse. Näiden kahden suhde voisi vaihdella suurestikin esimerkiksi sen perusteella sijaitseeko elinkeino-osuuskunta maalla vai kaupungissa.
Koto-yhteisö pyrkii luomaan esimerkin omaisen elinkeino-osuuskunnan, jonka avulla voidaan osoittaa konseptin toimivuus käytännössä. Kun on onnistuttu luomaan toimiva elinkeino-osuuskunta, toimintaa voisi kehittää kolmeen suuntaan, joko yhtäaikaisesti tai priorisoiden yhtä kehityssuuntaa. Ensimmäinen kehityssuunta olisi laajentaa elinkeino-osuuskuntien toimintaa perustamalla uusia ja kasvattamalla olemassa olevia elinkeino-osuuskuntia. Tällä tavalla elinkeino-osuuskuntien tarjoama vapaus ulottuisi yhä laajemmalle yhteiskunnassa, jolloin esimerkiksi työttömyyden aiheuttama epävarmuus yksilöille ja yhteiskunnalle jäisi vähemmälle merkitykselle. Toinen kehityssuunta olisi kehittää elinkeino-osuuskuntia syvemmälle tarjoamalla yhä parempaa elintasoa siten, että eläminen elinkeino-osuuskunnassa olisi edelleen luonnon kantokyvyn rajoissa. Kolmas kehityssuunta olisi laajentaa voittoa tavoittelematonta ja demokraattista taloutta elämisen ulkopuolelle esimerkiksi ammattiosuuskuntien muodossa. Tuottavan talouden ytimessä toimivat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot voisivat työskennellä tiiviissä yhteistyössä elinkeino-osuuskuntien kanssa tarjoten niille tuotteita ja palveluita samalla hyödyntäen niiden talkootyötä.