Elokuussa 2026 Auroorassa kokeiltiin jotain uutta. Entisessä kyläkoulussa järjestettiin ensimmäistä kertaa neljän päivän retriitti, kun seitsenpäinen Kohtuusratkaisujen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistosta saapui Koto-osuuskunnan vieraaksi.
Tarkoituksena oli kokeilla, voisiko Auroora toimia paikkana retriiteille ja tarjota samalla jotain, mitä tavallinen kokouspaikka ei pysty tarjoamaan: aikaa, tilaa ja rauhaa yhteiselle tekemiselle ja ajattelulle.
Tässä blogissa tutkimusryhmän johtaja Teemu Koskimäki kertoo, miten ensimmäinen retriitti sujui ja miltä Auroora näytti tutkijoiden silmin?
Saapuminen Aurooraan
Matka Aurooraan onnistui odotettua sujuvammin. Joensuusta ja Helsingistä pääsi suoraan junalla Kiteen asemalle, josta Aurooralle oli alle puolen tunnin ajomatka Pohjois-Karjalan maalaismaisemissa. Perille päästyämme meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Asetuimme taloksi, ja kaikille löytyi paikka entisen kyläkoulun makuuhuoneista.
Illalla kokoonnuimme yhteisen pöydän ääreen nauttimaan Joensuusta mukanamme tuomasta pizzasta. Ruokailun ohessa Koto-osuuskunnan jäsenet kertoivat meille Aurooran historiasta, osuuskunnan toiminnasta ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Elokoto osuuskunta on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka kokeilee käytännössä, miten hyvää elämää ja toimeentuloa voisi rakentaa pienemmällä työmäärällä ja luonnonvarojen kulutuksella. Kun yhteisö pystyy omalla työllään ja automaatiolla tuottamaan jäsenilleen vastikkeettomia perustarpeita, kuten asumisen, ruuan ja energian, toimeentulon hankkimiseen tarvittava työaika vähenee ja aikaa vapautuu muuhun elämään ja merkitykselliseen tekemiseen. Elokoto kutsuu tätä rakennetta elinkeino-osuuskunnaksi. Tavoitteena on kehittää ja kokeilla tätä mallia käytännössä, tehden siitä houkutteleva vaihtoehtoinen tapa elää nyky-yhteiskunnassa, samalla selvittäen elinkeino-osuuskuntien laajentamisen mahdollisuuksia Suomessa.
Elokoto osuuskunta on pitkäjänteinen kokeilu, jossa suuret tavoitteet lähtevät liikkeelle hyvin arkisista asioista. Ajatuksena on, että mitä luontevammin kestävyysmurros tulee osaksi tavallista arkea, sitä onnistuneempi se on.
Tämä tekee osittain todeksi sitä, mitä Kohtuusratkaisujen tutkimusryhmässä tutkitaan. Tutkimusryhmämme keskittyy haasteeseen saavuttaa kestävä hyvinvointi oikeudenmukaisesti ja planetaarisia rajoja kunnioittaen. Ryhmän yhdistävänä tekijänä on kohtuuden käsite, sekä siitä juontuvat ratkaisut kestävän, turvallisen ja onnellisen elämän rakentamiseksi. Tutkimme sitä mitä kohtuus tarkoittaa, miten se ilmenee suomalaisessa yhteiskunnassa, ja miten sitä voisi toteuttaa ja mahdollistaa laajemmin, huomioiden olemassa olevat taloudelliset ja oikeudelliset rakenteet.
Illallisen jälkeen päädyimme kaikkien yllätykseksi salin lattialle discotanssia opettelemaan. Avaustanssien päätteeksi lämmitimme saunan ja pihalla viilentyessämme ihmettelimme maaseudun pysäyttävän hiljaista rauhaa.
Ohjelma syntyi yhdessä
Keskiviikko oli sateinen, joten suurin osa päivästä vietettiin sisätiloissa. Pysähdyimme aluksi miettimään, mitä näiltä neljältä päivältä oikeastaan haluamme. Alustavaa ohjelmaa muokattiin yhdessä, ja jokainen sai kertoa omista odotuksistaan. Samalla sovimme, että kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen, vaan ohjelmaa voidaan muuttaa päivien aikana tilanteen mukaan.
Auroora osoittautui tähän hyvin sopivaksi. Päiviin mahtui keskustelujen lisäksi lepoa, kävelyjä, omia töitä ja vapaata yhdessäoloa. Etätapaamisetkin onnistuivat tarvittaessa, Aurooran valokuituyhteyden ansiosta.
Ruuat olimme suunnitelleet etukäteen. Olimme tuoneet Joensuusta ja Kiteeltä mukaan tarvittavat ruoka-ainekset, ja Aurooran keittiössä oli hyvin tilaa yhteiseen kokkailuun. Ruokailuista muodostuikin luonteva osa retriittiä: ruuanlaiton lomassa ehti jatkaa keskusteluja ja välillä puhua aivan muustakin.
Iltapäivällä saimme kierroksen Aurooran rakennuksesta ja kävimme syvällisen dialogin omista kohtuuskokemuksistamme. Illalla valmistimme yhdessä ruokaa ranskalaisten klassikoiden soidessa taustalla. Samalla syntyi myös lista asioista, joita Auroorassa voisi ensimmäisen päivän kokemusten perusteella kehittää, retriittitoimintaa ajatellen.
Tutkimuksesta käytäntöön
Torstaina heräsimme poutaiseen maaseutumaisemaan. Aamiaisen jälkeen tutustuimme Aurooran pihaan ja metsäpuutarhaan sekä herättelimme itseämme viereisellä ulkosalilla. Auringonpaisteessa oli hyvä hetki keskustella myös tutkimusryhmän tulevista suunnitelmista ja pohtia, millaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja yhteistyömahdollisuuksia voisi löytyä pidemmällä aikavälillä.
Lounaan jälkeen iltapäivä kului Aurooran käytännön töissä. Pääsimme yhdistämään ajatuksia ja käytäntöä toteuttamalla aiemmin listaamiamme parannuksia ympäri Aurooraa. Siivosimme sisäänkäynnin ja kellarin suihkutilat, rakensimme eteiseen kenkätelineen ja saunan pukuhuoneeseen naulakon, kunnostimme nuotiopaikan, teimme uudet merkinnät kierrätysastioihin ja raivasimme pihan kulkureittejä. Töiden lomassa pidimme myös pienen virkistystauon luonnossa.
Käytännön työskentely maittoi ja sitä oli vaikea lopettaa. Käytännön tekeminen tuntui erityisen mielekkäältä Auroorassa, koska siinä pystyi konkreettisesti osallistumaan ja vaikuttamaan kestävyysmurroksen todeksi rakentamiseen, mikä on kontrasti tutkijoille, joiden vaikutus on usein epäsuoraa.
“Teki todella hyvää kääriä hihat ja tehdä vaihteeksi jotain käsillään, tutkijan työhön kuuluvan ajatustyön sijaan. Ei pähkäilyltä voinut täysin välttyä uutta nuotiopaikkaa työstäessä, mutta tämä tarjosi sellaista vastapainoa, jonka toivoisin olevan osa tulevaisuuden merkityksellistä työelämää. Pääsimme tavallaan elämään todeksi Aurooran tulevaisuutta!” – väitöstutkija Rasmus Sihvonen
Kävimme työskentelyn päätteeksi keskustelun yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamisesta ja sen haasteista, samalla kun lämmitimme saunaa. Illan hämärtyessä pidimme retriitin loppuseremonian uudistetun nuotiopaikan äärellä. Paistoimme vegemakkaroita kitaran soidessa, tähdenlentojen alla. Ihailimme tähtitaivasta myöhään yöhön, pimeän maaseudun taivaan alla.
Aurooraan tullaan uudelleen
Perjantaiaamuna oli aika pakata tavarat ja syödä viimeinen yhteinen aamiainen. Ennen lähtöä kävimme vielä läpi kuluneita päiviä ja jaoimme kokemuksia retriitistä. Ensimmäinen kokeilu oli selvästi onnistunut. Auroora tarjoaa hyvät puitteet retriitille, jossa on aikaa ajattelulle, luovuudelle ja merkityksellisille keskusteluille, mutta myös kestävyysmurroksen tekemiselle käytännön kokeilujen kautta. Yhteiset päivät vahvistivat ryhmähenkeä ja toivat tutkimusryhmää lähemmäksi toisiaan. Keskustelujen lomassa syntyi uusia ajatuksia ja yhteyksiä, joista voi myöhemmin kasvaa uusia tutkimusideoita ja yhteistyötä.
Ensimmäinen retriitti osoitti myös, mitä Auroorassa olisi vielä hyvä kehittää. Remonttia ja jatkokehittämistä on vielä jäljellä, esimerkiksi majoitus- ja peseytymistilojen esteettisyyden suhteen. Lisäksi osa rakennuksen huoneista ei ole vielä käytössä. Mutta tämän tiesimme jo etukäteen ja osasimme suhteuttaa odotuksemme sen mukaisesti. Jätimme Kotolle listan asioista, joita erityisesti retriittien näkökulmasta olisi hyvä työstää. Tekemistä riittää siis myös seuraaville kävijöille. Toisaalta neljän päivän aikana tuli hyvin esiin, kuinka paljon potentiaalia Auroorassa on.
Aurooran ei kuitenkaan tarvitse olla valmis toimiakseen retriittipaikkana. Nukuimme hyvin, söimme hyvin ja nautimme erinomaisesta saunasta sekä ympäröivästä luonnosta. Saimme myös itse osallistua paikan kehittämiseen, mikä teki kokemuksesta entistä mielekkäämmän. Ehkä juuri siinä on yksi Aurooran vahvuuksista: paikka kehittyy yhdessä sen käyttäjien kanssa.
Auroora ei siis ole perinteinen retriittikeskus, jossa tullaan valmiiksi järjestettyyn ympäristöön. Se on elävä ja jatkuvasti kehittyvä yhteisön tila, jossa myös kävijät voivat osallistua paikan rakentamiseen. Näin jokainen kävijä voi jättää Aurooraan oman kädenjälkensä ja samalla olla mukana tekemässä kestävyysmurrosta konkreettisesti.
Ensimmäinen retriitti oli onnistunut kokeilu. Meille se tarjosi neljä päivää aikaa yhdessä, uusia ajatuksia ja mahdollisuuden yhdistää tutkimusta ja käytännön tekemistä. Auroora on jo nyt matkan arvoinen, ja aiomme tulla ensi vuonna uudestaan.
On hienoa ajatella, että samalla kun Auroora vähitellen kehittyy, se voi tarjota tilaa myös muille ryhmille. Kenties seuraavaksi tänne saapuu joukko ihmisiä, joilla on omat kysymyksensä, ideansa, suunnitelmansa ja tarinansa. Lähtiessään he pääsevät kotiin uusien ajatusten kanssa ja saavat samalla jättää Aurooraan jotakin omaa.
Syyskuussa 2026,
Teemu Koskimäki
Tutkimusryhmän nettisivu: https://uefconnect.uef.fi/kohtuusratkaisujen-tutkimusryhma/