Koto-projektin taustalla vaikuttaa vahvasti ajatus niukkuuden jälkeisestä (post-scarcity) taloudesta. Me Koto-yhteisössä uskomme, että niukkuuden poisto ihmisten perustarpeiden osalta olisi sekä teknisesti mahdollista että itsestäänselvästi hyödyllistä, mutta myös välttämättömyys vakaalle ja ekologisesti kestävälle yhteiskunnalle. Kun ihmisten ei tarvitse nähdä nälkää tai pelätä toimeentulonsa puolesta, tarjoutuu heille mahdollisuus edistää tiedettä, taidetta, kulttuuria tai muulla tavoin omalla panoksellaan viedä ihmiskuntaa eteenpäin. Sen sijaan ihminen, jonka toimeentulo ei ole turvattu, on usein pakotettu priorisoimaan lyhyen tähtäimen omaa hyötyä pitkäjänteisyyden ja yleistä etua edistävän toiminnan sijaan. Tällaisessa tilanteessa ihmisellä on hyvin rajattu mahdollisuus elää täysin arvojensa mukaista elämää. Me Koto-yhteisössä pyrimme edistämään niukkuuden poistoa perustarpeiden osalta, jotta ihmiset voisivat olla vapaita käyttämään elämänsä sellaisten asioiden eteen, jotka vievät ihmiskuntaa eteenpäin. Tavoitteenamme on tuoda ruoka pöytään ja katto pään päälle jokaiselle halukkaalle ilman pelkoa velasta tai työttömyydestä.
Niukkuus kuvaa tilannetta, jossa jonkin asian saatavuudesta on epävarmuutta. Tämän epävarmuuden vähentämistä kuvaamme niukkuuden poistoksi. Yltäkylläisyydeksi voisi vastaavasti kuvata pitkälti teoreettista tilaa, jossa jonkin asian saatavuus on rajaton. Niukkuuden poistoon ei riitä se, että resursseja teoriassa on tarpeeksi kaikille. Esimerkiksi suurin osa ihmislajin historiasta luonnonvaroja on ollut tarpeeksi kaikille, mutta silti toimeentulo ei ole ollut turvattu vaan huono satovuosi on saattanut aiheuttaa äärimmäisen niukkuuden. Niukkuus ruuan suhteen on poistettu kunnolla vasta sitten, kun ruuan saatavuudesta ei ole epävarmuutta. Nyky-Suomessa tämä pitkälti toteutuu kunhan ruokakauppa on lähellä ja pankkitilillä on rahaa. Jälkimmäistä se lähes aina kuitenkin vaatii.
Suomessa julkiset kirjastot esimerkiksi ovat poistaneet niukkuuden kirjallisuuden suhteen. Vaikka kirjallisuuden osalta ei vallitse yltäkylläisyys eli kaikki kirjat eivät ole kaiken aikaa jokaisen saatavilla, on jokaiselle kirjallisuutta yllin kyllin tarjolla kaiken aikaa ja kaikki kirjat jokaiselle saatavilla jonotuksen jälkeen ajassa, joka on kohtuullinen suhteessa tämän tarpeen kriittisyyteen. Kukaan ei hengenhätään joudu, vaikka joutuisi muutaman kuukauden odottamaan vuoroaan suositun kirjan suhteen.
Perustarpeiden osalta niukkuus on mahdollista poistaa, sillä niiden tarpeiden täyttyessä kysyntä ei kasva rajatta vaan saturoituu jossain kohtaa. Vaikka torilla jaettaisiin ilmaista kaurapuuroa, ei tämän ilmaisen hyödykkeen kulutus olisi ääretöntä, vaan läsnäolijoiden nälän taittuessa puuron kulutus saavuttaisi saturaatiopisteen. Jos nälkä ei ole akuutti ongelma, järjestää moni itselleen mieluusti muuta vatsantäytettä pelkän kaurapuuron sijaan.
Vastaavasti, Koto-yhteisön mielestä niukkuutta tulisi lähteä järjestelmällisesti poistamaan ihmisten perustarpeiden osalta.
Niukkuuden poiston mahdollisuuden potentiaali lähtee tieteestä, tekniikasta ja muusta ihmiskunnan kollektiivisesta tietotaidosta. Työn ja tuotannon tuottavuus on kehittynyt jatkuvasti, välillä tasaisemmin, välillä valtavin harppauksin, mutta pääsääntöisesti aina tehokkaampaan suuntaan. Tämän kehityskulun vuoksi ihmiskunnalla on tekninen kyky tuottaa enemmän ja samalla käyttää vähemmän resursseja. Tuottavuuden kasvun myötä ihmiskunnan perustarpeiden täyttämiseen tarvittava työ pienenee jatkuvasti ja samalla keskimääräinen elintaso nousee. Tämän teknisen kyvykkyyden kohdennettu hyödyntäminen perustarpeiden tehokkaaseen täyttämiseen on keskiössä niukkuuden jälkeisen talouden ajatuksessa.
Jevonsin paradoksiksi kutsutaan tilannetta, jossa tämä tuotantotehokkuus näkyy resurssien kulutuksen kasvuna. Esimerkiksi, jos öljyntuotannossa kehitettäisiin prosesseja siten, että jalostus kuluttaa vähemmän energiaa ja hukkaa syntyy vähemmän, voisi tämä resurssitehokkuuden kasvu johtaa bensan hinnan alenemiseen. Polttoaineen hinnan alentuessa voisi autolla kulkeminen korvata useammin vaihtoehtoiset kulkemisen muodot ja tällöin polttoaineen kulutus kasvaa. Mikäli Jevonsin paradoksista ei päästä eroon, ei teknisen kehityksen potentiaali realisoidu niukkuuden poistona, vaan luonnonvarojen kiihtyvänä kulutuksena.
On kohtuullista, että jätämme tuleville sukupolville paikat parempaan kuntoon kuin mitä ne olivat tullessamme, siksi luonnonvarojen kulutus on saatava vakaalle pohjalle. Saavuttaaksemme tämän ja irtautuaksemme Jevonsin paradoksin ikeestä, tulee resurssitehokkuutta tarkastella tuotannon lisäksi myös hyödykkeiden käytön puolella.
Koto-yhteisö pyrkii realisoimaan niukkuuden poiston mahdollistavan teknisen potentiaalin tavoitteenaan se, että toimeentulo saadaan turvattua kaikille ilman resurssien kulutuksen jatkuvaa kasvua, ja että ihmisten perustarpeiden osalta niukkuus saadaan poistettua resurssitehokkaasti. Tätä tavoitetta edistetään korostamalla hyödykkeiden käyttöarvoa ja käyttöastetta oman resurssitehokkuuden parantamiseksi. Kertakäyttöisten kulutushyödykkeiden suhteen resurssitehokkuutta voi parantaa käyttöarvoa korostamalla. Kestohyödykkeiden osalta korostuu käyttöaste.
Mielestämme niukkuuden poistossa tulisi keskittyä tarpeiden tyydyttämiseen kohtuullisella tavalla. Tarvelähtöisyyttä korostamalla hyödykkeiden käyttöarvo nousee esiin. Esimerkiksi nälän voi taltuttaa kaurapuurolla taikka kaviaarilla. Kaviaarin suhteen niukkuutta olisi vaikea poistaa mutta kaurapuuron osalta se on helpompaa, ja molemmat näistä auttavat nälän poistossa. Sitten kun nälkä ei enää rajoita elämää, voivat halukkaat tavoitella kaviaaria ja toiset muita asioita. Jos perustarpeiden osalta niukkuus halutaan poistaa, tulee käyttöarvo ja kohtuullisuus olla keskiössä hyödykkeiden kulutuksessa.
Mielestämme ei ole tarpeen, että jokainen ihminen omistaa jokaisen koskaan tarvitsemansa asian henkilökohtaisesti sillä tällöin jäisi monen hyödykkeen käyttöaste hyvin vähäiseksi. Vaikka kymmenen ihmistä pärjäisi hyvin yhdellä yhteisellä kahvinkeittimellä, on tavanomaista että kun nämä kymmenen ihmistä laitetaan yksinään asumaan yksiöihin, löytyy heiltä jokaiselta oma kahvinkeitin asunnostaan. Kun tämän laajentaa kahvinkeittimistä kaikkiin kodin tarvikkeisiin pienistä työkaluista suurin kodinkoneisiin nousee keskimääräiset elinkustannukset ja yksittäisen hyödykkeen käyttöaste jää pieneksi. Kahvinkeiton suhteen oleellista on se, että kahvinkeitin on saatavilla, ei se omistaako itse keittimen. Tästä syystä myös hyödykkeiden käyttöaste ja saatavuus tulee olla keskiössä perustarpeiden niukkuuden poistossa.
Koto-yhteisö pyrkii luomaan sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, joiden avulla hyödykkeiden saatavuus ja käyttöaste saadaan pidettyä korkealla jakamista helpottamalla. Koto-yhteisössä pyritään korostamaan perustarpeiden täyttämisessä käyttöarvoa sekä resurssien käytössä tarvelähtöisyyttä. Tällä tavoin Koto-yhteisö pyrkii rakentamaan edellytykset, joilla niukkuuden poiston tekninen potentiaali saadaan realisoitua yhteiskuntaan. Lyhyesti tavoitteenamme on tarjota kaikille halukkaille tarpeeksi ruokaa ja lämmin paikka asustella.